In Memoriam – Muistoissamme AARNO SUOMI (1928-2013)
13.2.2013
 Pakilan Visan johtokunnan kokous vuodelta 1966. Aarno Suomi toinen oikealta.  Aarno Suomi kuului monta vuotta myös Helsingin kaupungin liikuntalautakuntaan.  Arska oli mukana lukuisia kertoja eri yleisurheilujoukkueiden johtotehtävissä ympäri Eurooppaa.  Lukuisat oli ne myyjäistapahtumat, jotka Arska suunnitteli ja toteutti, jotta seuran toimintaan saatiin kerättyä varoja. Pakilan Visassa harrastus ei saanut tulla liian kalliiksi harrastajille.  Pakilan Visan 70-vuotis juhlanäyttelyn koostivat Arskan apuna Pekka Suomi (vas), Heikki Luoma ja Jorma Toivanen.  Arska ehti toimia myös palkintojen jakajana lukuisissa kilpailuissa.  Arska ja pitkäaikainen TUL.n Suur-Hgin piirin toiminnanohjaaja Rauno Pajunen.  Vuonna 1983 Aarno Suomelle luovutettiin Suomen Urheilun Hopeinen ansioristi ja vuonna 2005 Liikuntakulttuurin ja Urheilun Kultainen ansioristi.  Seuran 70-vuotis juhlatapahtumassa onnitteluja oli vastaanottamassa Arskan lisäksi Heikki Luoma ja Sanna Sinisalo.  Tätäkin toimintaa Arska erityisesti arvosti. Seuran viikonlopputapahtuman osanottajat Kisakeskuksen Urheiluopistolla vuonna 2006. Lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen maahan helmikuisena aamuna, tavoitti suruviesti Pakilan Visan seuraväen. Kunniapuheenjohtaja Aarno Suomi oli nukkunut pois 84-vuoden ikäisenä. Arskan uskomaton 55-vuotinen elämäntyö voimistelu- ja urheiluseura Pakilan Visan hyväksi hakee vertaistaan maamme urheilu- ja liikuntahistoriassa. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Visassa mm. puheenjohtajana, sihteerinä, rahastonhoitajana, kassanhoitajana, toiminnanohjaajana, joukkueenjohtajana ja valmentajana. Nämä toimet olivat vain yksi osa Arskan visalaisuutta. Niin pientä tehtävää tai talkoota ei seurassa ollutkaan, etteikö hän olisi toimeen tarttunut – oli kyse sitten bingon pyörittämisestä, hölkän järjestämisestä, veikkausasiamiehen tehtävistä tai vaikkapa seuralehden postituksesta. Myös seuran kesäleiripaikka Vihdin Enäjärvellä oli Arskan sydäntä lähellä. Viimeisillä voimillaan hän vielä suunnitteli ensi kesäksi Enäjärven vierasmökkien eristeiden lisäämistä. Pakilan Visan lisäksi Arskan elämäntyö on nähtävissä myös 12 vuoden mittaisena rupeamana Helsingin kaupungin liikuntalautakunnassa sekä vuosikymmeniä kestäneenä vaikuttamisena Työväen Urheiluliiton toiminnassa. Lukuisat luottamustoimet TUL:n eri elimissä veivät hänet edustustehtäviin eri puolille kotimaata ja ulkomaille. Vuoden 2009 TUL:n liittopäivillä Arska puristi rakkaan Eila-vaimonsa kättä Tampereen Ratinan stadionin katsomossa ja kyynelet nousivat silmiin, kun toista sataa punaista lippua saapui kulkueena kentälle. Ensimmäisten joukossa liehui myös Arskalle tärkein – Pakilan Visan lippu. Pakilan Visa ei ollut Arskalle pelkkä urheiluseura. Se oli elämäntapa, perhe, jonka jäsenten edesottamuksia ja kuulumisia hän seuraili monien sukupolvien ajan. Oma perhe, vaimo Eila ja kuusi poikaa, saivat elää urheiluseuran arkea vuoden jokaisena päivänä. Mutta ei kai se kovin vastenmieliseltäkään näyttänyt, koska kaikki pojat innostuivat urheilemaan ja nythän Suomen sukua on Pakilan Visan aktiiveina jo kolmatta sukupolvea! Vuonna 2005 kulttuuriministeri luovutti Aarno Suomelle Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultaisen ansioristin. Se on vain pieni kiitos siitä työstä, jonka Arska Pakilan Visalle teki. Hän oli paitsi rakastava puoliso ja isä, myös tuttu ja turvallinen Arska-vaari, niin omille lastenlapsille, lastenlastenlapsille kuin muillekin nuorille visalaisille. Arskan toive oli saada lapset ja nuoret pois ruutujen äärestä ja heidän vanhempansa mukaan talkootöihin. On vähintäänkin kohtuullista, että me nyt toteutamme hänen toiveensa. Pallot jatkavat pomppimistaan, lenkkitossut kuluttavat pääkaupungin lenkkipolkuja. Harjoitukset, pelit, leirit, lenkit ja turnaukset jatkuvat. Arskan viitoittamaa tietä on hyvä jatkaa ylpeänä Pakilan Visalaisuudesta. Kiitos Arska. Meillä on ikävä. |